Perinteinen pellavaöljymaali on erinomainen valinta lähes kaikkeen maalaamiseen sekä sisällä että ulkona. Tässä viisiosaisessa kirjoitussarjassa käsitellään pellavaöljymaalia ja sen käyttöä monesta eri näkökulmasta.

Pellavaöljymaali

Pellavaöljymaali oli useamman vuosisadan lähestulkoon ainoa öljymaalityyppi. Sen valtakausi ulkomaalauksessa alkoi Suomessa 1700-luvun puolivälistä, kun kaupunkirakennusten julkisivuja alettiin kaunistaa maaleilla. Vasta 1920-luvulla tuli markkinoille pellavaöljyn korvaavia sideaineita.

Kaupunkeja alettiin kaunistaa maaleilla toden teolla vasta 1700-luvulla.

Perinteinen pellavaöljymaali on hyvin yksinkertainen valmistaa, sillä valmistuksessa tarvitaan vain keitettyä pellavaöljyä ja väripigmenttejä. Yleensä maaliin lisätään myös sinkkioksidipigmenttiä, joka erityisesti ulkomaalauksessa on tarpeen. Sinkkioksidipigmenttiä tekee maalikalvosta kovemman, ja toimii myös homekasvua ehkäisevänä ainesosana.

Pellavaöljymaali on mitä parhain maali kaikkeen maalaamiseen sisällä ja ulkona. Pellavaöljymaali oli vaipua kokonaan unholaan 1960-80 lukujen aikana. Viime vuosikymmeninä on kutenkin jälleen havahduttu pellavaöljymaalin moniin hyviin ominaisuuksiin, ja sen käyttö on kasvanut voimakkaasti ei vain entisöinti- ja restaurointikohteiden maalina, vaan myös uudisrakentamisessa.

Pellavaöljymaalin ominaisuuksista

Pellavaöljymaalin sideaineena toimii keitetty pellavaöljy, jota Suomessa kutsutaan yleisesti myös vernissaksi. Keitetty pellavaöljy imeytyy erittäin hyvin ja syvälle huokoiseen alustaan. Se tarttuu myös tiukasti koville pinnoille, kuten metallille ja lasille.

Keitetty pellavaöljy kovettuu yhdistymällä hapen kanssa. Kun pellavaöljymaalin sideaineena on anoastaan puhdas keitetty pellavaöljy, on maalin muodostama kalvo hygroskooppinen ja diffuusioavoin, toisinsanoen hengittävä. Tämä tarkoittaa sitä, että vesihöyry pystyy sitoutumaan kovettuneeseen pellavaöljyyn. Vastaavasti vesihöyry pääsee esteettä haihtumaan kalvosta. Tällöin rakenteissa aina liikkuva kosteus pääsee haihtumaan pellavaöljymaalin muodostaman kalvon läpi.

Sateen kastelema pellavaöljymaalilla maalattu vuorilauta.
Maalipinalle jääneistä vesipisaroista maalikalvon sitoma kosteus aiheuttaa näkyvän tilapäisen värimuutoksen. Normaalit ilman- ja alustan kosteusvaihtelut eivät aiheuta näin selkeää värimuutosta. Maalikalvon kostumisen aiheuttama värimuutos näkyy selvimmin tummilla pinnoilla. Väri palautuu alkuperäiseksi hyvin nopeasti kalvon kuivuessa.

Pellavaöljymaaliin voidaan myös käytötarkoituksesta riippuen lisätä muita öljyjä tai hartseja, joilla maalin muodostavaa kalvoa saadaan esimerkiksi kiiltävämmäksi, paremmin tasoittuvaksi, kovemmaksi tai vaikkapa paremmin kulutusta kestäväksi. Mikäli pellavaöljymaaliin lisätään muita sideaineita, voivat ne kuitenkin haitata maalikalvon hengittävyyttä. Tästä on erityisesti haittaa ulkomaalauksessa. Maali voi pahimmassa tapauksessa menettää hengittävyytensä ja oireilla hilseilemällä ja halkeilemalla.

Sinkkioksidipigmentti, jota lisätään maaliin homekasvua ehkäisevänä pigmenttinä, toimii myös keitetyn pellavaöljyn muodostamaa maalikalvoa kovettavana aineena. Sinkkioksidipigmentti reagoi pellavaöljyn sisältämien rasvahappojen kanssa muodostaen sinkkisuopaa, joka kestää hyvin kosteutta, ja lisää maalikalvon kovuutta. Liian korkea sinkkioksidipitoisuus ulkomaalissa tekee maalista kuitenkin liian kovan ja hauraan, eikä sellainen kestä hyvin säärasituksia.

Perinteinen pellavaöljymaali, joka valmistetaan vain keitetystä pellavaöljystä, väripigmenteistä ja sinkkioksidista, on kestävä. Se ei hilseile tai halkeile, ja se vanhenee vuosien saatossa himmenemällä vähitellen sekä rauhallisesti ja kauniisti kulumalla. Ulkotiloissa pellavaöljymaali kuluu liituuntumalla. Liituuntumisen myötä maalikalvo muuttuu täysin himmeäksi, kun maalikalvon pintakerroksen sideaine hajoaa hitaasti säärasitusten johdosta, ja pintaan vapautuu kuivaa väripigmenttiä.



Teppo Ruohtula, maalarimestari